Digitaalisen liiketoiminnan lakiopas

”Liiketoimintamallien digitalisoituminen tarjoaa huikeita mahdollisuuksia kaikenlaiselle liiketoiminnalle. Perinteisessä ääripäässä kivijalkakauppias tai -palvelija voi myydä tai jaella tuotteita ja palveluitaan fyysisen toimipisteen lisäksi verkkokaupan kautta. Perinteinen ohjelmisto- tai palveluyritys voi siirtää palvelunsa kokonaan tai osittain verkon ylitapahtuvaksi pilvipalveluksi. Kolmantena esimerkkinä on mobiilisovellukset, eli älypuhelimille ladattavat ohjelmistot, joista on kasvanut merkittävä itsenäinen liiketoiminta älypuhelinten ja tablettien käytön räjähdysmäisen kasvun myötä. Digitalisaatio voi tarkoittaa yritykselle täysin uusia liiketoimintamalleja, tuotteita ja palveluita sekä uusia viestintä- ja jakelukanavia.”

Tämä teksti on niin totta ja tätä päivää. Feeniks sai olla mukana Lakius Oy:n Villy Lindfeltin kanssa laatimassa digitaalisen liiketoiminnan lakiopasta. Villy on kasannut kattavan paketin alan juridisista kysymyksistä. Feeniksin osalta panos rajoittui oppaan veropuoleen. Alla olevan linkin kautta pääsee lähteelle.

Digitaalisen liiketoiminnan lakiopas

Veroasioissa, jotka ovat myös digiliiketoiminnassa kovasti monimuotoisia, on edelleen fiksua olla yhteydessä Feeniksiin.

– Feeniks

Puolitotuuksien välttämiseksi

Koska mediassa on esitetty veroasiantuntijoiden toimesta puolitotuuksia hallituksen esityksestä 97/2017, teen tähän nopean yhteenvedon verotusmenettelylain uusista veronkorotuspykälistä.

Uudet veronkorotuspykälät, joita sovelletaan ensi kerran vuodelta 2018 toimitettavassa verotuksessa ovat:

32 §, joka keskittyy veronkorotuksen määräämisedellytyksiin.

32 a §, jossa perustapauksessa veronkorotuksen määrä on aina 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä, vaikka yhtiölle ei syntyisi lisätyn tulon perusteella maksettavaa veroa. Kun yhtiöllä on verotettavaa tuloa, on veronkorotus aina 10 prosenttia lisätyn tulon veron määrästä.
Toistuvan ja piittaamattoman menettelyn tapauksissa 3 – 10 prosenttia lisätyn tulon määrästä. Kun yhtiöllä on verotettavaa tuloa, on veronkorotus 15 – 50 prosenttia lisätyn tulon veron määrästä.

Niin sanotun tehokkaassa katumisessa, eli tilanteessa, jossa verovelvollinen itse ilman mitään Verohallinnon toimenpiteitä huomaa virheensä ja korjaa sen verotuksen päättymisen jälkeen, on korotus 0,5 prosenttia. Kun verovelvollisella on verotettavaa tuloa, on veronkorotus 2,5 prosenttia lisätyn tulon veron määrästä.Toisin kuin tietyissä piireissä väitetään, ei tässä ole kyse millään tavalla aggressiiviseen verosuunnitteluuun liittyvästä asiasta vaan siitä, että verovelvollista rankaistaan vähemmän, kun hän itse tuo virheensä verottajan tietoon.

32 b §:ssä säädetään veronkorotuksen erityistilanteista. Näissäkin tapauksissa määrätyn veronkorotuksen suuruus vaihtelee 10 – 50 prosentin välillä VERON määrästä, joten voimme todeta, että Suomessa voidaan määrätä itse asiassa suurempi veronkorotus kuin Ruotsissa.

Mikäli sinulla on kysyttävää veronkorotuksista, ota yhteyttä Feeniksiin, vastauksemme pitävät sisällään vähemmän puolitotuuksia. Tietoa, taitoa, hymyjä ja silmäniskuja sen sijaan keskimääräisesti enemmän kuin muilla veropalveluyrityksillä…

– Feeniks

Bitcoin 2 (Luovutus, joka ei ole luovutus, mutta on kuitenkin luovutus)

Kun kirjoitin keväällä Bitcoinin luovutukseen liittyvän kirjoitukseni, ajattelin kirjoittavani nopeasti ja ohimennen tekstin aiheesta epälooginen Aina Inkeri. Tarkoituksenani ei ollut käyttää asiaan alaviitettä enempää aikaa. Virtuaalivaluuttojen kanssa tekemisissä olevat sekä näistä kiinnostuneet lienevät huomanneet, etten päässyt niin vähällä. Syventyminen virtuaalivaluuttojen verotuskäytäntöön Suomessa pakottaa minut kirjoittamaan aiheesta lisää. Verolaji vaihtuu, joten sinun ei ole pakko nähdä tätä Bitcoin-kirjoituksena. Ota tämä vaikka lahjaverotusta koskevana tiedonjyvänä.

 

Taustaa

Newtonin kolmas laki kertoo, että jos kappaleeseen vaikuttaa toinen kappale jollain voimalla, niin samanaikaisesti kappaleen täytyy vaikuttaa toiseen kappaleeseen yhtä suurella, mutta suunnaltaan vastakkaisella voimalla. Pidän enemmän englanninkielisestä: ”For every action, there is an equal and opposite reaction.”

Alla teko:

Mainittu kysymys löytyy osoitteesta:

https://vero24.vero.fi/vastauspankki/?lang=fi#!singlePublishedAnswer?id=fe0d95fe-ce65-67de-4b04-f56083092133

Verohallinto loogisessa epäjohdonmukaisuudessaan toteaa Bitcoinin lahjoittamisen olevan tapahtuma, joka synnyttää lahjaverovelvollisuuden.

Sekä reaktio:

Miksi Verohallinnon kantaa lahjaverotukseen tulee kummastella? Tässä vaiheessa voisimme suoraan todeta, että Kaarina Verohallinnon vastauspankissa on täysin oikeassa. Kaarina on oikeassa, mutta hankejohtaja Jaakko Mattilan täytyy olla sitten tekstissään väärässä. Eikä johtavan asiantuntijan Pekka Määtänkään tulkinta Bitcoinin luonteesta vakuuta. Verohallinnon näkemys Bitcoinista yhtäältä luovutuksen kohteena lahjaverotuksessa ja toisaalta luovutukseen kelpaamattomaksi kohteeksi tuloverotuksessa muodostaa ristiriidan, jonka perusteleminen on käytännössä mahdotonta. Miksi näin?

 

Perintö- ja lahjaverolaki

Tutkitaanpa hieman perintö- ja lahjaverolakia. Lain ensimmäisessä pykälässä ilmaistaan perintö- ja lahjaverotuksessa verovelvollisuuden perusteen: Perintönä, testamentilla tai lahjana saadun omaisuuden. Verohallinnon kannanotot virtuaalivaluutan verotukseen ovat osoittaneet, että erityisesti omaisuuden käsite on ollut kadoksissa. Määtälle ja Mattilalle tiedoksi: Omaisuudella ymmärretään kuitenkin perintö- ja lahjaverotuksessa lähtökohtaisesti samaa kuin yksityisoikeudessa. And that’s okay. Okay. Siviilioikeudessa virtuaalivaluutta voidaan luokitella varallisuusarvoisena etuutena irtaimeksi omaisuudeksi.

Lahja, joka on luonteeltaan vastikkeeton luovutus, perustaa siten lahjansaajalle perintö- ja lahjaverolaissa tarkemmin määritellyllä tavalla velvollisuuden maksaa lahjaveroa. Mikä on lahjaveron peruste, selviää perintö- ja lahjaverolain 21 §:stä:

”Mitä 9–11 ja 15 §:ssä säädetään perinnöstä ja testamentista, koskee myös lahjaa.”

Lain 21 §:n sisältö maallikon sanoin on: ”Sama kuin pykälissä 9-11 ja 15” Saman lain 9.1 § on tämän tekstin kannalta mielenkiintoinen:

”Perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.”

Hetkinen hetkinen, juuri kuten Kaarina vastasi: Lahjaveron peruste on omaisuuden todennäköinen luovutushinta. Lahjavero määrätään siten vastikkeettomasti luovutetun omaisuuden arvosta. Koska Bitcoin voi olla vastikkeettoman luotuksen kohteena, on hankalaa perustella, miksei se voisi olla yhtälailla vastikkeellisen luovutuksen kohteena.

 

Omaisuuden luovutuksen käsite

”Virtuaalivaluutan kauppatilanteissa ei sovelleta virtuaalivaluutan sopimusluonteen vuoksi tuloverolain omaisuuden luovutusvoittojen verottamista koskevia säännöksiä. ”Näyttää siltä, että omaisuuden luovutuksen käsitteet eroavat toisistaan tuloverotuksessa sekä perintö- ja lahjaverotuksessa. Tämähän ei sinänsä ole mikään ongelma. Muun muassa arvonlisäverotuksessa Bitcoinin välitys katsotaan rahoitusliiketoimeksi. Ei ole täysin tavatonta, että käsitteiden sisällöt eroavat verolajeittain verolainsäädännön sisällä. Verohallinnon ensi katsomalta ristiriitaiselta näyttävä tulkinta selittyykin siis erilaisesta käsitemäärittelystä eri verolajeissa?

Verohallinnon ohje (Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa, A192/200/2016): ”Jos omaisuus on luovutettu vastikkeellisesti käypää arvoa alempaan hintaan siten, että vastike on enintään kolme neljäsosaa omaisuuden käyvästä arvosta, kyseessä on perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu niin sanottu lahjanluonteinen kauppa. Tällöin luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (TVL 47 §:n 5 momentti).”

Lahjanluonteisessa kaupassa on piirteitä sekä lahjasta että kaupasta. Lahjanluonteinen kauppa on omaisuuden luovutustoimi. Lahja on luovutustoimi ja kauppa on luovutustoimi. Ei liene kovin kestävää väittää, että samaan luovutustoimeen sovelletaan erilaista käsitemäärittelyä. Joko Kaarina on väärässä tai Pekka ja Jaakko ovat väärässä. Jottei verolaintulkinnasta tehdä täyttä vitsiä, täytyy valita tulkinta, joka on systeemin kannalta kestävä. Kaarina on oikeassa. Tästä syystä on tulkittava, että vastikkeettomassa luovutuksessa lahjaverotuksen alaisen Bitcoinin tulee olla vastikkeellisessa luovutuksessa luovutusvoittoverotuksen alainen. Ei ole mahdollista, että Bitcoin on sekä ei ole omaisuuttaa verolajista riippuen.

 

Lopuksi

Ensinnäkin, terävimmät huomasivat, että viittaukseni Newtonin kolmanteen lakiin meni pieleen. Olihan lopputulemani vastauspankin tiedon kansa yhdensuuntainen. Toiseksi, markkinallinen viesti: Kirjoittaessani näitä blogeja olen tullut opettaneeksi myös feeniksiä heikompia veroasiantuntijoita. Asiakkaan kannattaa olla varovainen. Se, että joku on haistanut mahdollisuuden voittoon, ei tarkoita vielä hänen ymmärtäneen asiaa. Siksi on syytä olla tarkkana huonolaatuisten kopioiden kanssa. Kolmanneksi, feeniksillä haluaisimme tietää, aikooko Verohallinto tehdä virtuaalivaluuttojen verotusta koskeville epäkohdille jotain? Näkeekö Verohallinto ongelmaa, vai onko tekoälynne kehittynyt jo niin pitkälle, että se on onnistunut luomaan Bitcoinista ”Schrödingerin omaisuuden”? Jos, vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on kyllä, tuleeko tässä vaiheessa soittaa Sarah Connorille?

 

 

Feeniks

 

Feeniksin kesälista

Feeniksin kesälista

Kesäisen keskiviikkoiltapäivän kunniaksi päätimme julkaista mielivaltaisen listan verotuksellisista kummallisuuksista:

1. Verovelvollisen suosimisen periaate

Oikeudellinen periaate, jonka tulkinnallisissa asioissa pitäisi valita vaihtoehdoista se, joka tuottaa verovelvolliselle edullisemman lopputulokset. Tämä periaatteen olemassaolosta ei ole tieteellisissäkään piireissä täyttä varmuutta. Monesti riittäisi, että asiat menisivät oikein ja päätöksenteossa noudatetaan lakia.

2. Antti Siilin

Se alkoi todellakin yhdestä Mersusta! Antti Siilinin tapauksessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio C-101/00 aloitti autoveroasioissa valtiolle vuosikymmenten tappiokierteen. Kuten me kaikki varmasti osaamme odottaa, taistelut näissäkin asioissa tulevat jatkumaan.

3. Aurinkopaneelien arvonlisäverokohtelu

Koska ulkona paistaa aurinko, haluaisin muistuttaa kaikkia aurinkopaneelihankintoja miettivien tutustumaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun C-219/12. Nimittäin arvolisäverodirektiivin mukaan asuinkäyttöön tarkoitetun omakotitalon alueelle sijoitetun, sähköverkkoon syöttävän aurinkosähkölaitteiston käyttö taloudellisen toiminnan käsitteen alaan. Kysy ihmeessä lisää mitä tämä kryptinen teksti tarkoittaa!

4. Verotarkastus

Heinäkuun uutisista olemme saaneet myös lukea verotarkastusaktiivisuuden kohdanneen ”tilapäisen notkahduksen”. Notkahduksen jälkeen on tapana tulla korjausliike, joten pidetäänpä silmät auki. Toivottavasti verotarkastusyksiköt eivät ole tahtia kiristäessään ylityöllistettyjä. Mikäli syksymmällä mielessäsi pyörivät tietyt Vilho Koskelan sanat, tarkasta tarkastus! Palvelu ei ole tarjolla valtionhallinnon edustajille.

5. Verolain tulkinta

Viimeisimpänä pätkä Taloussanomien jutusta:
”Manninen kuvaa ”vähän ongelmalliseksi” nykyistä tilannetta, jossa ostoksista syntyvät hyödyt ovat verotettavia mutta tappiot eivät.
– Verotuskäytäntö on hallinnollisesti hankala. Jos bitcoineilla maksaminen yleistyy vielä selvästi nykyisestä, muutoksia voi olla harkittava.”

Verolaintulkinta ei ole yleensä poliittisia valintoja tietyn ilmiön toistuvuuden mukaan. Noh, opimmehan taas uutta.

Kuten jo alussa totesin, yllä oleva lyhyt lista on täysin satunnainen pala heinäkuisia veroajatuksia. Pyrimme Feeniksillä jälleen elokuussa tuottamaan hieman syvällisempää tekstiä. Mikäli koet listalta puuttuvan jotain oleellista, ehdota parannuksia esimerkiksi palautelomakkeen kautta. Kaunista kesäpäivää toivottaen!

Feeniks

Permanent establishment in Finland (Püsiv tegevuskoht tulumaksustamisel ja käibemaksustamisel)

 

When you do business in Finland, the issue of permanent establishment for taxation purposes may rise from the operations performed in Finland. Permanent establishment refers to a fixed place of business through which the company conducts some or all of its operations. In order to be considered a permanent establishment, the place of business must be fixed both geographically and in terms of time. The existence of permanent establishment taxation income means that foreign company must pay income tax within the Finnish tax system on its operations and permanent establishment for VAT purposes basically rules out ordinary reverse charge mechanism. Point of this text is merely summarize the published opinion of Finnish Tax administration.

 

Permanent establishment in Finland (corporate taxation)

The definition of permanent establishment in practise follows the definitions concluded in tax treaties. According to the guidance of Finnish Tax administration the types of the permanent establishment for purposes of income taxation are:

  • management offices
  • branches
  • local offices
  • factories, production plants
  • workshops
  • mines, quarries, oil wells, natural gas wells, other sites for extraction of natural resources
  • operations in the construction and installation sectors lasting longer than 6, 9 or 12 months (the time limits are different in each bilateral tax treaty)
  • locations where a ’dependent agent’ works.

Though it is noted that, to be held as a permanent establishment, the place of business must be fixed, not temporary or short-lived in terms of its geographical location and duration. It may be located in the premises of another company, e.g. if there is a certain space or part of a space to be used on a regular basis. If an employee works from home, the situation may give rise to a permanent establishment.

Usually preparatory and auxiliary activities do not give rise to a permanent establishment. Examples of such activities:

  • advertising
  • data collection
  • opening an information service
  • scientific research.

Independent representative is not treated as having a permanent establishment.

In construction sites, the duration of the must be 6, 12 or 18 months, depending on the provisions of the bilateral tax treaty to be applied. If a company has several projects in Finland, each one of them should be treated separately from the perspective of the time limit. However, if the projects are strongly connected and amount to a single commercial and geographic whole, their durations may be summed up. Similarly, if a certain project is artificially divided up into several parts, the projects will be considered as a single unit.

NOTE THIS!

If there is a permanent establishment there lies more responsibilities! For example, companies that are treated as having a permanent establishment in Finland must seek for entry in the Register of Employers, if necessary, and must file a Finnish income tax return.

 

Permanent establishment in Finland for VAT purposes

The place of business must be permanent, in other words, it should have a definite geographical location. However, it is not required that fixed places of business in the form of a plant unit, set of equipment, or production facility are literally ’fixed’ and attached to the ground. For example, enterprises that sell transportation services in Finland with a regular schedule and route are deemed to have a permanent establishment. Finland has also some rules in its domestic laws that are not so familiar to people from other jurisdictions.

Examples of permanent establishments for VAT purposes include:

  • offices where company management is located
  • branches
  • local offices
  • production facilities
  • workshops
  • retail outlets and locations for buying or selling
  • mines, quarries, peat extraction sites and other similar sites for the use of natural resources
  • warehouses, inventories or stocks.

Contract duration IS DECISIVE in construction and installation industries under circumstances that normally involve such a scheme. Construction, building and installation projects constitute a permanent establishment if they last longer than nine months, either in the form of a single project or as several successive projects. The permanent establishment is deemed to exist from the moment the operations started

 

Example case (construction business in Finland)

Company A Ehitus Oü from Estonia is subcontractor for construction companies B Rakennus Oy and C Urakointi Oy in Finland. The first contract is from 1.1.2017 to 30.4.2017 with B Rakennus Oy in Finnish west coast and the second contract is from 2.5.2017 to 31.10 in Northern Finland.

For VAT purposes, both of the Finnish companies are obliged to apply reverse charge mechanism for construction services.

For corporate income taxation purposes this shouldn’t be deemed as permanent establishment as the is not sufficient link with these two projects and tax treaty between Estonia and Finland requires 6-month time in order to be seen as permanent establishment. Even though, the activities do not give rise to a permanent establishment in Finland, the company is still required to give an account of its Finnish business operations. The account must also be filed within four months of the end of the last month of the accounting period.

However, in VAT the Tax administration follows the nine-month rule, and if A Ehitus Oü hasn’t noticed this on time, the company is entered into the VAT register. And the VAT liability starts not from the beginning of October but from the beginning of January.

This example shows that the company needs to be aware of application of VAT rules in Finland preferably from day one of its operations but not later than Finnish Tax administration posts the first letters to the company. As in our example, A Ehitus Oü sold a service within scope of reverse charge mechanism for construction services. This fact however won’t stand in the way of subjecting non-complaint tax payer taxation by assessment (estimated revenue is due for VAT payment) and punitive (25 %) tax increases from taxes that should have not been charged in the first place.

 

Better to be safe than sorry

This text was brief representation of permanent establishments in Finnish taxation. One should not use this text as a guidance for its taxation decisions. Employer obligations in Finnish business are basically ruled out in this writing. The Finnish Tax administration provides wide information on doing business in Finland:

https://www.vero.fi/en/businesses-and-corporations/about-corporate-taxes/foreign_business_in_finland/

Also in the language of our example (Püsiv tegevuskoht tulumaksustamisel ja käibemaksustamisel):

https://www.vero.fi/en/other_language/eesti_kee/valismaine_ettevote_soomes_ulkomainen_y/pusiv_tegevuskoht_tulumaksustamisel_ja_/

By following these guidelines, your company would be safe from unwanted surprises. However if you need assistance in any taxation issues regarding doing business in Finland, Fenix will, most willingly, help in any question. Even if it’s too late to be safe, we can make you less sorry. Do not hesitate to contact!

info@taxfenix.fi, +358 20 780 9210

 

Fenix

Älä ryyppää fataalia!

Tämä ilmaisu on juristien ammattislangia ja se on erittäin ajankohtainen tässä hetkessä, kun tuloverotuksen muutoksenhakuajat ovat muuttuneet.

Tuloverotuksen oikaisuvaatimuksen voi tehdä 5 vuoden ajan. Määräajan laskeminen alkaa verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Verovuodesta 2017 alkaen määräaika on 3 vuotta, ja määräajan laskeminen alkaa verovuoden päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Päätöksen liitteenä on muutoksenhakuohje. Siitä on hyvä tarkistaa muutoksenhakuajat ja ohjeet muutoksen hakemiseksi.

Kun kesä on nyt kukkeimmillaan ja virkamiehet tekevät pöytäänsä kiireesti tyhjäksi maksuunpanopäätöksistä, on hyvä pitää silmät auki ja havaita lainvalmistelussa verotusmenettelylakiin jäänyt veroyliasiamies Timo Räbinän ansa! Vaikka vanhoille tilikausille tehtävän oikaisun määräaika on pääsääntöisesti 5 vuotta, on Verohallinnolla mahdollisuus päätöksellään katkaista tuo vanhentumisaika, ainakin teoriassa, mikäli se tekee maksuunpanon vuonna 2017. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2017 tehtyihin päätöksiin sovelletaan kolmen vuoden määräaikaa. Toissijainen määräaika on 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista:

 

Esimerkki: Verohallinto tekee tänään 26.6.2017 päätöksen verotuksen oikaisusta verovelvollisen vahingoksi verovuodelle 2013. Verotuksen oikaisupäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen on oltava perillä Verohallinnossa 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Yhtiön toimistohenkilökunta hakee mainitun päätöksen postista 30.6.2017. Päätös on saatu tiedoksi ja oikaisuvaatimuksen määräaika on palanut 30.08.2017. Henkilökunta luottaa vanhaan tuttuun 5 vuoden vanhentumisaikaan ja toteaa asian olevan hoidettavissa lomien jälkeen.

Johdon ja-/tai taloushallinnon edustajat ovat enemmän tai vähemmän lomailleet ja palaavat täysillä työn touhuun 1.9.2017. Fataali on ryypätty. Yhtiö on astunut Räbinän ansaan.

 

Olen saanut asiakkailtani tietoa, että kyseinen määräajan muutos on aiheuttanut jo nyt suuria ongelmia. Feeniksiä suuremmilla kilpailijoillani on ollut vaikeuksia ymmärtää muutos sekä tiedottaa asiakkaitaan tästä. Periaatteessa määräaika on juridiikassa hyvin joustamaton, joten peli on lähtökohtaisesti tässä tilanteessa menetetty.

Tästä syystä tänä kesänä sinun on oltava erityisen tarkkana, ettei kesäsi ole liian julma. Mikäli saat maksuunpanopäätöksen, ole aktiivinen ja konsultoi asiantuntijaa välittömästi. Mikäli fataalisi on ryypätty, ole yhteydessä Feeniksiin! Puh. 0207809210 Muussa tapauksessa, mukavaa kesää!

 

Feeniks

Yrityksen verosuunnittelu lyhyesti

Veroasiat eivät ole pelkästään repiviä tulkintaristiriitoja veronmaksajan ja veronsaajan välillä. Ajattelin siis kirjoittaa hieman kevyemmän ja lyhemmän tekstin yrittäjän verotukseen vaikuttavista yksinkertaisista valinnoista. Koska mitään ei saa tehdä liian yksinkertaiseksi, teksti saattaa kuitenkin vaikuttaa raskaalta ja pitkältä. Lukeminen kannattaa siitä huolimatta. Alla muutama huomio yrittäjän ja yrityksen tavanomaisesta verosuunnittelusta:

Yhtiömuodolla on merkitystä

Elinkeinotoimintaa voi harjoittaa luonnollisesti yksin tai yhdessä. Yksin voi operoida toiminimellä tai osakeyhtiöllä. Yhdessä yrittäminen onnistuu avoimella yhtiöllä, kommandiittiyhtiöllä tai osakeyhtiöllä. Osakeyhtiössä toimitaan rajatulla vastuulla, toiminimessä omalla vastuulla ja edellä mainituissa henkilöyhtiöissä voi joutua ottamaan vastuun myös yhtiökumppanin toimista. Yhtiömuotojen välillä on myös verotuksellisia eroja:

Toiminimi:

– Toiminimen tulos verotetaan henkilökohtaisena pääoma- tai ansiotulona.
– 20 % toiminnan nettovarallisuudesta (varat-velat) katsotaan pääomatuloksi, josta verotetaan 30 % (34 % yli 30.000 € osalta).
– Kun tuloksesta on vähennetty pääomatulona verotettava osuus, verotetaan loppuosa ansiotulona.
– Toiminimiyrittäjä voi vaatia, että pääomatulo-osa on 10 % tai 0 %.
– Vuoden 2017 alusta asti yksityisen elinkeinonharjoittajan hyväksi lasketaan myös yrittäjävähennys. 5 %, joka otetaan päältä pois ennen muita laskutoimituksia.

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö:

– Henkilöyhtiön tulos verotetaan yhtiömiesten henkilökohtaisena pääoma- tai ansiotulona.
– 20 % toiminnan nettovarallisuudesta (varat-velat) katsotaan pääomatuloksi, josta verotetaan 30 % (34 % yli 30.000 € osalta).
– Kun tuloksesta on vähennetty pääomatulona verotettava osuus, verotetaan loppuosa ansiotulona.
– Vuoden 2017 alusta asti yksityisen elinkeinonharjoittajan hyväksi lasketaan myös yrittäjävähennys. 5 %, joka otetaan päältä pois ennen muita laskutoimituksia.
– Yhtiömiehille voidaan maksaa myös palkkaa.

Osakeyhtiö:

– Osakeyhtiön tulovero on 20 %
– Omistaja yrittäjä saa yhtiöstä palkkaa, osinkoa, molempia (tai ei kumpaakaan).
– Jaetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa 150 000 euroon saakka, jos jaettu osinko on enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta.
– 150 000 euron ylittävästä osasta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verotonta tuloa.
– Jos osinko ylittää osakkeen matemaattiselle arvolle lasketun 8 %:n tuoton, ylimenevästä osasta 75 % on osingonsaajalle ansiotuloa ja 25 % verotonta tuloa.
– Osakkeen matemaattinen arvo saadaan siten, että yhtiön nettovarallisuus (varat – velat) jaetaan osakkeiden lukumäärällä.

Liiketoiminta on luonnollisesti tärkein lähtökohta, joten yritysmuotoa valitessa verotus ei voi olla ainoa motiivi. Verotus on kuitenkin tärkeä osa tätä suunnittelua. Mikäli on tarkoitus pyörittää suhteellisen pienimuotoista toimintaa, eikä hakea kasvua, osakeyhtiö ei ole välttämättä verotuksellisesti tehokkain vaihtoehto yrittäjälle. Erityisesti tuore yrittäjävähennys on syytä huomioida. Yritysmuotoja voi muuttaa. Ainoa ns. lopullinen yritysmuoto on osakeyhtiö.

Palkkaa vai osinkoa

Kun olet edelliset erot huomioiden perustanut osakeyhtiön, kannattaa huomioida, että palkka on yhtiölle vähennyskelpoinen, kun taas yrittäjän taskuun päätyvästä osingosta osakas maksaa parhaimmassakin tapauksessa veroa jopa 26 %. Siltä osin kuin pääomatulon määrä ylittää 30.000 euroa, verorasitus nousee 26,8 %:iin. Pääomaverokanta on 30 % ja verotettavan pääomatulon 30 000 euroa ylittävältä osalta 34 %. Yrittäjä voi nostaa palkkaa suhteellisen paljon ennen kuin hänen henkilökohtainen tuloveroprosenttinsa nousee edellä mainittuun suuruuteen.

Osakeyhtiössä palkan ja osingonjaon kysymykset liittyvät siihen, kuinka paljon yhtiöllä on varaa maksaa palkkaa tai jakaa osinkoa sekä kuinka paljon yhtiöllä on varallisuutta. Asiaan vaikuttaa myös millaisesta yrityskokonaisuudesta on kyse (yksi vai useampi yritys) ja miten tämä rakenne on toteutettu.

Optimaalinen suhde palkan ja osingon välillä selviää parhaiten tapauskohtaisella laskennalla. Palkkaan, osinkoon ja oikeisiin rakenteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Näiden asioiden selvittämiseen kulutettu euro maksaa itsensä yleensä itsensä korkojen kanssa takaisin.
Palkanmaksun lisäksi verovapaat korvaukset kannattaa aina hyödyntää. Esimerkiksi liikkuvaa toimintaa harjoittavan yrittäjän on hyvä huomioida myös kilometrikorvaukset (0,41 €/km) ja päivärahat (yli 6h 19 €, yli 10 h 41 €).

Myös yrittäjän ja osakeyhtiön väliset liiketoimet sisältävät tiettyjä suunnittelumahdollisuuksia.

Yritysrakenteet

Jos yrittäjä omistaa useita yrityksiä on mahdollista saavuttaa myös verotuksellisia hyötyjä järjestämällä omistus optimaalisella tavalla. Näitä hyötyjä voivat olla esimerkiksi verovapaat osingot, konserniavustukset tai yhtiön osakkeiden verovapaat luovutukset. Edellä mainitut kaikki ovat verojärjestelmämme suomia mahdollisuuksia harjoittaa yritystoimintaa parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

Monesti täysin perustelua perustaa jo yhden omistettavan yhtiön tapauksessa yhtiö omistamaan ja hallinnoimaan varsinaista liiketoimintaa harjoittavaa yhtiötä. Kahden henkilön yhdessä pyörittämän yrityksen omistajilla voi olla erilaisia tarpeita esimerkiksi osingonjaon suhteen. Myös liiketoimintaan liittyvät riskit voivat puoltaa mainittua rakennetta. Toki haittojakin on.

Nämä rakenteet ja niiden järjestäminen vaativat tarkkaa suunnittelutyötä sekä halutun tavoitteen että valittujen keinojen valinnoissa. Jokainen verolaji miettien, kokonaiskuva kirkkaana, saadaan aikaan paitsi verotehokas myös mahdollisimman helppo rakenne myös sinun tarpeisiisi.

Lopuksi

Kaiken suunnittelun pohjana ovat liiketoiminnalle mielekkäät ratkaisut. Yrityksen ja omistajan edut toteutuvat parhaiten, kun kauppa käy. Verotusta koskevat päätökset kannattaa suunnitelle tarkkaan ja pyrkiä tekemään ajoissa vähemmän kuin myöhässä liikaa.

Jottei yritysten eräät tavanomaisimmat verosuunnittelun muodot unohtuisi, on tärkeää hoitaa myös poistojen ja hankintojen ajoittaminen oikein. Näidenkin asioiden hoitoon Feeniks tarjoaa mitä parhainta apua. Mikäli sinulle heräsi kysyttävää, ota rohkeasti yhteyttä info@taxfenix.fi tai +358 20 78 09 210.

-Quality in Simplicity

Feeniks

Verohallinnon ohje Bitcoinin verotuksesta

Verohallinto uusine mainoskasvoineen on keskittynyt viime aikoina tekemään pilaa henkilöistä, jotka eivät tunne oloaan varmaksi sähköisessä maailmassa. Markkinoinnissa on toki myös muistettu viitata muoviämpäreihin. Pidän tätä uutta ilmettä koomisena, ehkäpä hitusen viihdyttävänäkin, mutta tosiasiat on syytä muistaa. Monessa verotusta koskevassa kysymyksessä Verohallinto on Aina Inkeri Ankeinen ja muoviämpäriä tulisi lähinnä käyttää säilytysastiana Ankeisen kannanotoille.

Verohallinto on toissa päivänä julkaissut tiedotteen, jossa muistutti asiakkaitaan ilmoittamaan veroilmoituksessaan myös virtuaalivaluutan vaihdannasta syntyneet tulot. Bitcoinin verotus toteutetaan tällä hetkellä hyvin epäsymmetrisesti. Suomen tuloverolaeissa on laaja tulokäsite, joten tulot on luonnollisesti ilmoitettava. Kun Verohallinto tässä yhteydessä on unohtanut nettotulon verottamisen periaatteen, voi lopputulos olla verovelvollisen kannalta hyvin ankea. Tästä ankeudesta malliesimerkkinä voidaan nostaa esille Verohallinnon ohje ”Virtuaalivaluuttojen tuloverotus”. Tässä tekstissä käyn läpi Bitcoinin luovutusta koskevaa ohjeistusta erityisesti luovutustappiota silmällä pitäen.

Bitcoinin luovutus

Verohallinto antaa ohjeessaan varsin selvät linjaukset siitä, miten se verottaa Bitcoineilla käytävää kauppaa. Tämä kannanotto Bitcoinin luovutukseen voidaan kiteyttää kolmeen alla olevaan kohtaan, joita kommentoin:

1. ”Virtuaalivaluutat eivät ole rahaa mutta eivät myöskään arvopapereita tuloverolaissa (TVL) tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi virtuaalivaluuttaa pidetään tuloverolain soveltamistilanteissa luonteeltaan muuna, erikseen määrittelemättömänä ja sen käyttäjien välisenä sopimuksena.”

Ensimmäisessä virkkeessä Verohallinto osuu vielä oikeaan. Bitcoin ei ole keskuspankin liikkeelle laskemaa rahaa, eikä luovutustappion vähennyskelpoisuutta koskevan TVL 50 §:n 3 momentin 3 kohdan poikkeussäännöksen mukainen arvopaperi.

Tästä eteenpäin Aina Inkeri Ankeisen tulkinta voidaankin heittää muoviseen jäteämpäriin. Jos Bitcoin ei ole arvopaperi, ei sen seurauksena siitä muodostu erikseen määrittelemätön käyttäjien välinen sopimus! Verohallinto tietää, ettei Bitcoin ole arvopaperi ja onnistuu johtamaan tästä tiedosta sisällön Bitcoin-kaupalle. Maailmassa käydään kauppaa monenlaisella kiinteällä, irtaimella ja aineettomalla omaisuudella. Vaikka kaikesta vaihdannan kohteista ei olekaan tyhjentävää listaa tuloverolaissa, ei Verohallinto voi keksiä näille kohteille verokertymän maksivoivia ominaisuuksia.

2. ”Verotuksellisesti virtuaalivaluutan kauppa muistuttaa olosuhteiltaan niin sanotuilla hinnanerosopimuksilla (CFD) käytävää kauppaa.”

Verotuspäätöksen (tai minkä tahansa hallintotopäätöksen) perusteena termi ”muistuttaa”, on hyvin heikko peruste. Siskot voivat muistuttaa toisiaan, mutta yleiseen elämänkokemukseen perustuen en neuvoisi miestä antamaan kälylleen täsmälleen samaa ”kohtelua” kuin vaimolleen. CFD-sopimukset eivät ole edes Bitcoinin serkkuja. CFD-sopimus on korkeintaan Bitcoinin entinen koulukaveri, jonka kanssa voidaan käydä joskus oluella muistelemassa menneitä.

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen mukaan hinnanerosopimus on ”ostajan” ja ”myyjän” välinen sopimus kohde-etuuden (kuten osakkeiden, valuutan, hyödykkeiden tai indeksin) sen hetkisen hinnan ja sopimuksen sulkemishetkellä voimassa olevan hinnan välisen erotuksen vaihtamisesta. Finanssivalvonnan mukaan CFD-sopimuksissa ei kuitenkaan ole kyse omaisuuserien ostamisesta tai myymisestä vaan ainoastaan sopimuksesta ottaa vastaan tai maksaa sen
hinnan muutos. Yksinkertaistaen, kysymyksessä on vedonlyönti, jossa hinnanerosopimuksen tarjoaja maksaa sijoitukselle osakkeen arvonoususta riippuvan kertoimen.

”Sopimussuhteeseen liittyvät menetykset eivät ole tuloverolain mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoisia.”

”Virtuaalivaluutan kauppatilanteissa ei sovelleta virtuaalivaluutan sopimusluonteen vuoksi tuloverolain omaisuuden luovutusvoittojen verottamista koskevia säännöksiä.”

Verohallinto perustelee kantaansa viittaamalla oikeustapaukseen KHO 2010:74. Ratkaisu oli aikanaan kylmä suihku kyseisiä instrumentteja käyttäneille sijoittajille. Korkein hallinto-oikeus pysytti päätöksessä keskusverolautakunnan ratkaisun. Tapauksessa valittajalla oli sopimusehtojen mukaan oikeus saada suoritus kohde-etuuden positiivisesta arvonmuutoksesta ja toisaalta velvollisuus suoritukseen kohde-etuuden negatiivisesta arvonmuutoksesta. Koska kyse ei ollut oikeuden mukaan arvopaperista tuloverolain tarkoittamalla tavalla, ei verovelvollisella ollut arvopaperia koskevan tuloverolain poikkeussäännöksen mukaista vähennysoikeutta. Asiassa oli merkitystä sillä, että peruste suorituksiin syntyi sopimussuhteessa sopimusehtojen nojalla.

Oltiinpa ratkaisusta mitä mieltä tahansa, on Verohallinnon oltava rehellinen ja johdonmukainen tulkinnoissaan. Mitä Verohallinto tarkoittaa viitatessaan virtuaalivaluutan sopimusluonteeseen? Kaikki kaupat ovat luonteeltaan sopimuksia, joissa sovitaan esimerkiksi kauppahinnasta. Mökkikauppa on sopimus, henkilöyhtiön osuuden kauppa on sopimus ja esimerkiksi tekijänoikeuden kauppa on sopimus. Näihin kaikkiin sovelletaan luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Tätä Verohallinto siis tuskin tarkoittaa sopimusluonteisuudella. Verohallinto yrittää linkittää näkemystään edellä mainittuun korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, mutta ainoa yhteys siihen on, että Bitcoin ei ole arvopaperi. Sillä seikalla ei taas ole yhtään mitään merkitystä, koska luovutusvoittoa ja -tappiota määritettäessä sovelletaan pääsääntöä.

”Bitcoin-kauppa muistuttaa CFD-sopimuksia” Ei tosiaan muistuta yhtään! Bitcoin-kauppa muistuttaa kaikkia edellä mainittuja kauppasopimuksia, muttei juuri yhtään CFD-sopimuksia. Verohallinnon tulee näyttää, että ohjeessa mainittu väite pitää paikkansa. Koska Bitcoin-kaupassa ei ole juuri mitään samaa CFD-sopimusten kanssa, ei verottaja voi rinnastaa niitä. Verohallinnon kannanotto tehty ainoastaan veronkannon määrät mielessä, eikä se kestä oikeudellista tarkastelua.

3. ”Virtuaalivaluutan muuntaminen oikeaksi valuutaksi realisoi virtuaalivaluutan arvonmuutoksen verotuksen. Positiivista arvonousua voidaan pitää varallisuuden kerryttämänä tulona, jolloin arvonnousu verotetaan muuna pääomatulona.”

On selvää, että laajaan tulokäsitteeseen kuuluu laaja verovelvollisuus myös pääomatuloista. Pääomatulon hankitaan kohdistuvat kulut pitää saada vähentää tästä. Suomen verotus perustuu nettotulon verottamiselle. Verohallinto ei voi poiketa siitä keksimällä Bitcoin-kaupalle sellaista sisältöä, mitä siinä ei tosiasiassa ole. Koska kyse on ilmiselvä luovutus, siihen tulee soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä.

Mitä tehdä, mikäli sinulla on Bitcoin-luovutuksia?

Olet verovelvollinen Bitcoin-kaupoista syntyneistä luovutusvoitoista. Verohallinnon kannanotto merkitsee myös sitä, ettei se hyväksy mahdollisten tappioiden vähentämistä. Veroilmoituksen yhteyteen on siten kannattavaa tehdä oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus voidaan tehdä myös menneiltä verovuosilta. Meitä Feeniksissä harmittaa Verohallinnon linjaus siinä määrin paljon, että tulet saamaan apua edullisesti. Tämä blogiteksti on vain raapaisu pintaa ja myös tänä keväänä annettavien veroilmoitusten suhteen voi tehdä vielä paljon. Jos asia koskee sinua tai läheisiäsi, ota rohkeasti yhteyttä numeroon 0207809210! Siirretään tämä ankea tulkinta sille tarkoitettuun paikkaan!

-Quality in Simplicity

Feeniks

Arvonlisäverotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi – Eräs uuden lain ongelmakohta

Edellisellä viikolla on keskusteltu ennakoitavuudesta ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta verotuksessa. Janne Juusela on tuonut esiin, muun muassa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (HS 2.3.2017), huolensa lakisidonnaisuusperiaatteesta ja verojärjestelmän ennustettavuuden heikkenemisestä. Vastatessaan tohtori Juuselan kirjoitukseen, verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen esitti kysymyksen: ”Ansaitseeko aggressiivinen verosuunnittelu ennakoitavuutta?” (HS 4.3.2017).

Ollaanpa aggressiivisesta verosuunnittelusta, terminä tai muuten, mitä mieltä tahansa, on oikeusturvan saaminen ansaintaperiaatteella allekirjoittaneelle sekä länsimaiselle oikeusjärjestelmälle jossain määrin vierasta. Yhtä kaikki, tätä suomalaisen yhden veroasiantuntijuuden johtohahmon ja Pekka Ruuhosen keskustelua seurattuani, haluan kirjoittaa eräästä arvonlisäverovelvollisia koskettavasta oikeusturvaongelmasta.

Suomessa oikeusvaltion periaatteista säädetään perustuslaissa. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Valtion verosta tulee säätää lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.

Edellisessä kappaleessa lainataan osin perustuslain 2, 21 ja 81 pykäliä. Mikään näistä pykälistä ei viittaa oikeuksien kohteen subjektiivisiin ominaisuuksiin. Ja sama Suomeksi: Perustuslain takaamia oikeuksia ei tarvitse ansaita.

Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä

Tämän vuoden alusta alkaen on ollut voimassa muun muassa arvonlisäverotusta koskeva menettelylaki (Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä, 9.9.2016/768). Ennakoitavuus ja oikeusvarmuus ovat olleet kysymyksiä, joita on lain osalta kritisoitu jo lausuntovaiheessa. Lakia säädettäessä ei ole haettu perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Merkittäviä uudistuksia tässä laissa ovat verovelvollisen ja veronsaajan epäsymmetriset oikaisuajat. Vaikka näitä erimittaisia oikaisuaikoja on useita, tässä kirjoituksessa käsittelen ainoastaan yhtä 45 §:n mukaista 3+1 määräaikaa.

Käydään läpi yhtä oikaisun jatkoajasta seuraavaa ongelmaa dystopiseen tulevaisuuteen sijoittuvan esimerkin kautta:

1. A Oy ja B Oy ovat molemmat toiminnastaan arvonlisäverovelvollisia
2. Molempien tilikaudet ovat kalenterivuoden mittaisia
3. A Oy on ostanut B Oy:ltä palvelun, johon on sovellettu rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta. Hinta 100.000 euroa (2.1.2017)
4. A Oy on tehnyt verokaudelta 1/2017 oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen, jossa se on ilmoittanut rakentamispalveluiden ostot 100.000 euroa sekä näistä käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritettavan (24.000 euroa) ja vähennettävän veron (24.000 euroa).
5. B Oy on ilmoittanut vastaavan myynnin omalla veroilmoituksellaan (1/2017).
6. Verohallinto on saamansa ilmiannon perusteella käynnistänyt B Oy:tä koskevan valvontatoimen 4.12.2020.
7. Valvontatoimi on alkanut poikkeuksellisen myöhään ja verohallinto on päätöksellään jatkanut B Oy:n verotuksen vanhenemisaikaa yhdellä vuodella.
8. Näin ollen verohallinto voi tutkia ja panna maksuun B Oy:n 2017 arvonlisäveron vuonna 2021.
9. A Oy:n 2017 vuoden arvonlisäveroa ei voi enää oikaista säännönmukaisin menettelyin.
10. Verotarkastuksessa Verohallinto toteaa, ettei edellä mainittuun A Oy:n ja B Oy:n väliseen liiketoimeen tule soveltaa käännettyä verovelvollisuutta ja tekee A Oy:lle maksuunpanon (100.000 € x 24/124=19.354,84 euroa)
11. A Oy:n ja B Oy:n välinen liiketoimi on muuttunut verottajan valvontatoimenpiteen seurauksena pääsäännön mukaiseksi suoritukseksi, josta A Oy:lle on maksuunpantu veroa 19.354,84 euroa ja, josta B Oy:llä olisi oikeus vähentää 19.354,84 euroa.

Epäsymmetrian ongelma

Edellä esitetyn esimerkin mukaisesti verohallinnon 45 §:n mukainen määräajan jatkaminen johtaa tilanteeseen, jossa päätöksellä muutetun vanhentumisajan nojalla tehdyn maksuunpanon seurauksena on muutettu paitsi B Oy:n myös A Oy:n verotuksen perusteita. A Oy:n tulisi saada palautuksena takaisin verohallinnon maksuunpanopäätöksestä ilmenevä liikaa maksettu arvonlisävero. A Oy:n osalta vuosi 2017 on jo vanhentunut, joten mahdollisuus oikaisuun on mennyt. Verohallinto ei voi myöskään oikaista A Oy:n verotusta, koska 45 § mahdollistaa ainoastaan oikaisun verovelvollisen vahingoksi. A Oy:n ja B Oy:n välillä ei ole myöskään mahdollista käyttää 50 §:n mukaista sitoumusta, koska vanhentumisaika on kulunut umpeen. Verohallinto ei myöskään itsenäisesti kuvatun kaltaisessa tapauksessa 73 §:n mukaista seurannaismuutosta. Tätä seurannaismuutosta on verovelvollisen vaadittava itse.

Epäsymmetriset vanhentumisajat hyväksytty Euroopan unionin oikeudessa. Unionin tuomioistuimen käytännössä on katsottu, ettei unionin oikeus ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään eri mittaisesta preklusiivisesta määräajasta vähennysoikeuden käyttämiselle, kunhan vastaavuus ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan. (C 332/15)

On mahdollista väittää, ettei A Oy:lle synny verohallinnon toimittamasta maksuunpanosta vahinkoa. A Oy on samassa tilanteessa kuin, jos maksuunpanoa ei olisi tehtykään. Ei. Esimerkiksi A Oy ja B Oy ovat voineet sopia kaupassa verottoman hinnan olevan 100.000 €. Verohallinnon verotarkastuksen seurauksena veroton hinta on 80.645,16 euroa. A Oy:n ja B Oy:n välisten kauppaehtojen tulkinnasta riippuu, miten puuttuvan 19.354,84 euron kanssa toimitaan. Laki oma aloitteisten verojen verotusmenettelystä johtaa siihen, että verohallinnon taskussa on ylimääräinen 19.354,84 euroa. Vaikka A Oy:llä on oikeus vaatia 73 §:n mukaista seurannaismuutosta, tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että verohallinto on B Oy:n maksuunpanoaikaa pidentämällä muuttanut myös A Oy:n veron suuruuden perusteita.

Veron suuruuden peruste

Arvonlisäveroa maksetaan verokaudelle kuuluville kalenterikuukausille kohdistettavien suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotuksesta. Jokaisesta liiketoimesta on suoritettava tavaran tai palvelun hinnan perusteella tähän tavaraan tai palveluun sovellettavan verokannan mukaan laskettu arvonlisävero, josta on vähennetty hinnan muodostavia eri kustannuksia välittömästi rasittavan arvonlisäveron määrä. Suuruuden peruste määrittyy siten yksinkertaisen vähennyslaskun seurauksena (verollisen myynnin verot – vähennyskelpoisten ostojen verot).

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 45 § sallii ainoastaan oikaisun verovelvollisen vahingoksi. Näin ollen vähennettävän veron määrä voi jäädä myös B Oy:n tapauksessa tuntemattomaksi. Tämä taas on aineellinen ongelma. Veron suuruuden perustetta ei voida määrittää mahdollistamatta oikaisua myös verovelvolliselle edulliseen suuntaan. Siten jokainen verohallinnon päätös, jossa tutkitaan vain verovelvollisen vahingoksi vaikuttava puoli, puuttuu veron suuruuden perusteeseen. Sen lisäksi, että määräajan pidennys puuttuu päätöksen kohteen (B Oy) veron suuruuden perusteeseen, vaikuttaa päätös myös aina päätöksen kohteen kauppakumppaneihin (esim. A Oy). Näin ollen jokainen päätöksellä tehty maksuunpanoajan pidennys, johtaa vähintään siihen, että jollekin maksuunpanon kohteen kauppakumppanille syntyisi peruste vaatia seurannaismuutosta. Kun puhutaan oikeusturvasta ja ennakoitavuudesta, verotuksen suuruuden perusteiden tulisi perustuslain mukaan olla laissa määritetyt. Uutta lakia soveltamalla tullaan tilanteeseen, jossa suuruuden perusteet määrittyvät hallinnollisten jatkoaikapäätösten seurauksena. Näkemykseni mukaan kirjoituksen mainitun 45 §:n perustuslainmukaisuus ei ole täysin selvä.

Millainen toiminta ansaitsee ennakoitavuutta?

Oma kysymyksensä on myös se, kuinka jatkoaikapäätösten kohteiden sopimuskumppanit saavat tiedon verohallinnon päätöksistä. Hallinnon palveluperiaatteesta johtunee, että tätä uutta verolakia soveltava viranomainen ilmoittaisi kaikille verotuksen muutoksen kohteina oleville maksuunpanon johdosta muuttuneista perusteista sekä mahdollisuudesta vaatia seurannaismuutosta. Mikäli hallinto ei toimi näin, kerää verohallinto uuden lain sivuvaikutuksena arvonlisäverolain periaatteiden vastaisia verotuloja.

Määräajan pidennyspäätös on sivulliselle, A Oy:lle, aina täysin ennakoimaton ja arvaamaton tapahtuma. A Oy voi olla hallinnon ihanneasiakas: A Oy ei suunnittele verojaan. A Oy jaksaa odottaa verohallinnon palvelunumeroissa halpoja ja hyviä veroneuvoja. A Oy:tä ei haittaa, että se saa samasta asiasta saman päivän aikana useampia ristiriitaisiakin tulkintoja. Voi olla, että esimerkissä kuvattu maksuunpano johtui tällaisesta halvasta ja hyvästä neuvosta. Herää siis kysymys: Ansaitseeko verohallinnon ihanneasiakas ennakoitavuutta osana oikeusvarmuutta?

-Quality in Simplicity

Feeniks

Sukupolvenvaihdos

Yritys on monesti, perhettä lukuun ottamatta, omistajansa suurin saavutus ja menetyksen mittari. Se edustaa niitä asioita, joiden puolesta on taisteltu, tehty uhrauksia, kärsitty, itketty ja naurettu. Yritys on voinut olla elämän osana vuosikaudet. Yrittäjänä toimiessa on solmittu kontakteja, tavattu mielenkiintoisia ihmisiä, kasvettu, kasvatettu ja myös vanhennuttu. Yritys, elämäntyön aineellisena tunnusmerkkinä, on paitsi tulonlähde myös merkittävä monumentti yrittäjän elämästä. Onko siitä edes mahdollista luopua luovuttamatta jotain itsestään?

Oli vastaus edelliseen kysymykseen mikä tahansa, valitettavasti kello käy ja tunnit kuluvat. Menneisyys laajenee, tulevaisuus väistyy. Mahdollisuudet vähenevät ja katumukset kasaantuvat. Vähemmän runollisesti ilmaistuna; jokaisen yrittäjän yritystoiminta päättyy joskus. Kyse on vain siitä, miten se tapahtuu. Jottei kirjoitus olisi pelkkää tunteellista vuodatusta, tässä blogissa on tarkoitus käydä läpi muutamia kohtia, jotka kannattaa ottaa huomioon valmistauduttaessa sukupolvenvaihdokseen.

Ennakointi

Kuten kaikissa veroasioissa, myös sukupolvenvaihdoksen yhteydessä ennakointi helpottaa haluttuun lopputulokseen pääsemistä. Elämässä voi tapahtua yllättäviä tilanteita sairauksista kuolemaan asti. Näissä tapauksissa kontrolloitu sukupolvenvaihdos ei ole mahdollinen. Tällöinkin aiemmin käydyt dokumentoidut keskustelut perillisten ja toiminnan mahdollisen jatkajan voivat parantaa yrityksen toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa.

Kun toteutetaan kontrolloitu sukupolvenvaihdos, mielestäni tärkeimpinä kysymyksinä eivät saa olla vero-oikeudelliset kysymykset vaan yritystoiminnasta luopuvan tahto. Miten yrittäjä haluaa toiminnastaan luopua, millaisen korvauksen ja vanhuudenturvan yrittäjä saa, millä aikataululla luopuminen toteutetaan sekä kenen halutaan jatkavan toimintaa. Kun tavoitteet ovat selvillä, verojuristi vain yhdistää pisteet mahdollisimman verotehokkaasti.

Toteutustavat

Kun sukupolvenvaihdoksessa toteutettavat tavoitteet ovat selvät, tulee valita keinot. Jokainen sukupolvenvaihdos on omanlaisensa. Tarkoituksenmukaiset keinot vaihtelevat sen mukaan, onko yrityksen jatkaja löydettävissä perheen tai suvun piiristä vai muualta. Kun luovutuksensaajana on sukulainen, voidaan käyttää hyödyksi tuloverotuksen sekä perintö- ja lahjaverotuksen huojennuksia.

Sukupolvenvaihdosluovutus on vero-oikeudellinen erityistapaus, mutta itse luovutus on toteutettava aina taloudellisten realiteettien, siviilioikeuden reunaehtojen, verolainsäädännön ohjaamia periaatteiden mukaisesti. Yksinkertaisesti luovuttajan ja toiminnan jatkajan varallisuusolot ovat esimerkkinä taloudellisista tosiseikoista. Edelleen yrityksen arvo ja omaisuuden lajit vaikuttavat valittaviin keinoihin. Siviilioikeudellisesta sääntelystä voidaan mainita esimerkiksi luovutettavan yhtiön muoto ja osakeyhtiön luovutuksessa osakeyhtiölain asettamat vaatimukset. Muu verolainsäädäntö taas mahdollistaa tai estää luovutettavan varallisuuskokonaisuuden muokkaamisen tarkoituksenmukaiseksi paketiksi.

Edellä mainittuja keinoja ovat muun muassa alihintaiset ja lahjanluonteiset järjestelyt, osakasoikeuksien jakaminen ja luovutettuihin osakkeisiin liittyvien oikeuksien pidättäminen luopujalle, osakkeiden myyminen yhtiölle, suunnatut osakeannit, jakautumiset tai sulautumiset. Lainsäädäntö mahdollistaa useita tapoja toteuttaa kokonaisuus, jota kutsumme sukupolvenvaihdokseksi. Järkevimmän toteutustavan valinta on kiinni luovutuksen kohteesta, luovuttajan ja jatkajan suhteesta, luovuttajan ja jatkajan tarpeista, mutta myös verolainsäädännöstä.

Huojennukset

Immonen ja Lindroos (Onnistunut sukupolvenvaihdos, 2017) toteavat sukupolvenvaihdoksessa toteutettavan hinnoittelun päävaihtoehdot ovat seuraavat:

1. kauppa käypään hintaan
2. lahjanluonteinen kauppa, jossa kauppahinta on enemmän kuin 75 prosenttia käyvästä hinnasta (PerVL 18.3 §)
3. lahjanluonteinen kauppa, jossa kauppahinta on enintään 75 prosenttia, mutta kuitenkin enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä hinnasta (PerVL 55.5 §) ja
4. kokonaan vastikkeeton luovutus eli lahja.

Hinnoitteluvaihtoehdot seuraavat tuloverolain ja perintöverolain sukupolvenvaihdosta koskevista huojennuspykälistä.

Sukupolvenvaihdoksessa osakkeiden luovutuksesta syntynyt voitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan ehtojen täyttyessä verovapaata tuloa. Verovapauden edellytyksiä on kolme:

a. Verovelvollinen luovuttaa sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään kymmenen prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä.
b. Saajana on luovuttajan lapsi, lapsen rintaperillinen, luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Verovapaus koskee myös edellä mainitun saajan puolisoa, jos luovutuksensaajina ovat sekä mainittu lähisukulainen että hänen puolisonsa yhdessä.
c. Omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta luovuttajan tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.

Jos yksikin edellä mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, on luovutusvoitto veronalaista tuloa.

Perintöverolain 18.3 § mukaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero katsotaan lahjaksi, kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta.

Perintöverolain 55.5 § mukaan osittain vastikkeellisessa luovutuksessa maatilan, muun yrityksen tai sen osan luovutuksen lahjavero jätetään sukupolvenvaihdostilanteessa pyynnöstä maksuunpanematta, kun vastike on enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta.
Kokonaan vastikkeellisessa luovutuksessa lahjaveroa tulee maksettavaksi. Sukupolvenvaihdoshuojennus lasketaan siten, että yritysvarallisuus arvostetaan 40 %:n arvostamislain mukaisesta arvosta.

Huojennuspykäliä hyödyntävän on muistettava, että tuloverotuksen huojennus menetetään, jos luovutuksensaaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan. Huojennuksen menettäminen ei kuitenkaan vaikuta huojennuksensaajan tuloverotukseen, vaan jatkoluovuttajan luovutusvoiton laskemiseen.

Mikäli toiminnan jatkajan on luovuttaa pääosan maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, josta on myönnetty huojennus, ennen kuin viisi vuotta on kulunut perintö- tai lahjaverotuksen toimittamispäivästä, verovelvollisen maksettavaksi pannaan maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.

Erityisesti yritystoiminnan jatkajan täytyy olla tietoinen huojennussäännösten rajoituksista.

Luota asiantuntijaan

Edellä esitetty on lyhyt valikoiva kuvaus sukupolvenvaihdoksessa seikoista, joita toimenpiteessä on syytä ottaa huomioon. Vaille huomiota jäi muun muassa äärimmäisen olennainen asia, kuten yritysvarallisuuden arvostaminen. Mitään yrityskokonaisuuden luovutusta ei saa tehdä ilman toiminnan arvonmääritystä. Arvonmäärityksen tueksi on myös järkevää hakea Verohallinnon ennakkoratkaisua.

En kirjoittanut myöskään EVL/TVL-yhtiöiden eroista ja yhtäläisyyksistä sukupolvenvaihdosta toteutettaessa. Omistajan ja yrityksen väliset oikeustoimet, voitonjako ja taseen keventäminen jäävät korkeintaan maininnan asteelle. Perintö-, lahja- ja tuloverotuksen lisäksi voidaan nostaa verolajeina arvonlisävero sekä varainsiirtovero.

Kokonaisuus on laaja ja raskas, sukupolvenvaihdosta toteuttavalle myös henkisesti. Sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen ajan kanssa, asiantuntijan apuun nojaten, mahdollistaa liiketoiminnasta luopuvan yrittäjän elämäntyötä juhlistavan ja sen kunniaksi jälkeen jäävän yrityksen jatkamisen parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Vero-oikeudellista apua tarjoava verojuristi toimii tällä matkalla apunasi gps-navigaattorina avustaen sinut perille parasta reittiä käyttäen.

-Quality in Simplicity

Feeniks

Miten törkeä huolimattomuus määrittyy veroilmoitusta annettaessa?

Veroilmoitusten jättöpäivät lähenevät taas kovalla vauhdilla. En kirjoita tänään verotuksen sisällöllisistä asioista vaan haluan lähinnä muistuttaa kaikkia aiheen parissa toimivia huolellisuuden merkityksestä. Tuoreimmasta oikeuskäytännöstä voidaan vetää johtopäätös, että linja arvioitaessa veroilmoitusten virheellisyyksiä on ankara.

Tuloverotuksen veronkorotuksesta säädetään verotusmenettelylain 32 §:ssä ja sen logiikka on pääpiirteissään seuraava: Ensimmäisen momentin mukaan määrättävä veronkorotus on 150 euroa ja se määrätään veroilmoituksessa olevan vähäisen puutteen tai myöhästymisen johdosta. Toisen momentin mukainen veronkorotus 800 euroa ja se edellyttää olennaista virhettä. Kolmannen momentin mukaan verokorotus voi olla 30 % lisätyn tulon määrästä. Kolmannen momentin mukainen veronkorotus edellyttää törkeää huolimattomuutta. Käytännössä Verohallinto soveltaa sekä henkilö-, että yritysverotuksessa euromääräisiä kaavoja, joilla ei ole mitään tekemistä huolellisuusarvioinnin kanssa.

Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2016 asettanut rajoja huolimattomuuden ja törkeän huolimattomuuden välille:

KHO 2016:15

Ratkaisua KHO 2016:15 on käsitelty jo varsin laajasti muiden asiantuntijoiden toimesta. Tapauksessa oli kyse siitä, että yhtiö ei ollut ilmoittanut 1 000 000 euron suuruista konserniavustusta pääverolomakkeellaan, vaan ainoastaan konserniavustuksen ilmoittamiseen tarkoitetulla lomakkeella 65.

Erityisen mielenkiintoista yhtiön menettelyn huolellisuusarvioinnissa on se, ettei siinä juurikaan kiinnitetty huomiota yhtiön antamaan lomakkeen 65 oikeellisuuteen, koska juuri tämä oikein annettu 65 lomake antoi Verohallinnolle mahdollisuuden tutkia pääverolomakkeen (6B) oikeellisuutta. Eli toisin sanoen, yritys antoi verottajalle tiedon verotukseen vaikuttavasta seikasta, jonka perustella yritykselle määrättiin veronkorotus törkeän huolimattomuuden perusteella. Toki mainittu tieto olisi ollut saatavissa myös saman konsernin toisen yhtiön lomakkeelta (65). Pidän tästä huolimatta mainittua tuottamusmäärittelyä ristiriitaisena, koska kyseiset ilmoitukset lienevät jo annetun koko konsernin osalta samaan aikaan ja mahdollisesti saman henkilön toimesta.

Yksinkertaistaen ratkaisusta tulee tehdä johtopäätös, että veroilmoituksen täyttäminen edellyttää korostettua huolellisuutta. Merkitystä ei ole sillä, että verottaja on saanut verovelvolliselta verotuksen toimittamiseksi riittävät tiedot vaan verottajan tulee saada tiedot välittömästi oikein ja siinä formaatissa, mikä mahdollistaa automaattisen päätöksenteon annettujen oikeiden tietojen pohjalta. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että verotus ei ole verovelvollisen osalta päättynyt. Käytännössä virheen euromääräinen suuruus määrittää huolimattomuuden asteen.

KHO 2016:153

Ratkaisussa KHO 2016:153 oli kyse muun muassa vuokratuloista. Henkilö A, oli selvityspyynnön saatuaan, hyvissä ajoin ennen verovuodelta 2011 toimitettavan verotuksen päättymistä toimittanut Verohallinnolle puuttuvat tiedot vuokratuloistaan. A oli esittämänsä selvityksen mukaan aiempina vuosina ilmoittanut vuokratulonsa ajallaan ja hän oli myös maksanut verovuoden 2011 vuokratuloistaan ennakkoveroja. Verohallinto tiesi, että A:lla oli ollut useita huoneistoja vuokrattuna. Asiassa ei siten ole kysymys siitä eikä asiassa ollut edes väitetty, että A olisi pyrkinyt salaamaan vuokratulojaan. Veroilmoituksen antamisen laiminlyönnissä olikin vuokratulojen osalta asiallisesti kyse siitä, että ilmoitus oli annettu noin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta kuitenkin hyvissä ajoin ennen verotuksen päättymistä.

Hallinto-oikeus ratkaisi asian verovelvollisen kannalta lievempää veronkorotusta VML 32.2 § soveltaen. Korkein hallinto-oikeus sen sijaan, muun muassa ratkaisuunsa KHO 2016:15 viitaten, katsoi kyseessä olevan VML 32.3 §:n mukainen törkeä huolimattomuus, jonka johdosta veronkorotus noin kymmenkertaistui hallinto-oikeuden päätöksestä.

Ratkaisussa ei annettu ratkaisevaa merkitystä verovelvollisen aiemmalle ilmoitushistorialle. Huolimattomuus oli törkeä siitä huolimatta, että verovelvollinen oli myös aikaisempina vuosina ilmoittanut samat vuokratulot sekä maksanut kyseisen verovuoden ennakkoverot. Painoarvoa ei myöskään ollut sillä, että verotus ei ollut päättynyt ja verovelvollinen oli kehotuksesta korjannut puutteen. Ratkaisu tuo myös yritysverotuksen korostetun huolellisuusvelvollisuuden yksityishenkilöiden veroilmoituksiin. Näin ollen myös luonnollisen henkilön veroilmoituksen täyttöä voidaan itseasiassa katsoa koskevan samat vaatimukset kuin Suomen suurimpien konsernien ilmoituksia. Tästä syystä on noudatettava erityistä tarkkuutta aina kun ilmoitettavana on vähäistä suurempia tuloja.

Verovelvollisen ja veroilmoituksen laatijan vastuu

Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan KHO 2016:153, että veroilmoituksen antaminen säädetyllä tavalla määräajassa on verovelvollisen vastuulla. Sillä seikalla, että A oli antanut veroilmoituksensa laatimisen kirjanpitäjän tehtäväksi, ei ollut asiassa merkitystä. Kysymystä siitä, oliko A:n katsottava menetelleen virheellisesti tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta, oli arvioitava ottaen huomioon hänen oma ja hänen kirjanpitäjänsä menettely yhdessä tarkasteltuina.

Katson, että Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen pitää herättää sekä verovelvolliset että heidän puolestaan toimivat kirjanpitäjät. Verosta vastuussa oleva (yrittäjä tai yksityishenkilö) ei voi välttyä veronkorotukselta pelkästään luottamalla siihen, että kirjanpitäjä hoitaa asiansa. Toisaalta kirjanpitäjällä on vastuu toimeksiantajaansa kohtaan. Koska vero-oikeudellinen törkeä huolimattomuus määrittyy muun muassa vero-oikeudellisen normiston kautta, on kenen tahansa veroilmoituksen toisen puolesta laativan varauduttava siihen, että virheellisesti täytetty veroilmoitus johtaa korvausvelvollisuuteen asiakkaalle. Ja koska virheen suuruus määrittää käytännössä tuottamuksen asteen, on esimerkiksi tilitoimiston edustajien oltava varmoja ilmoituksen oikeellisuudesta heti sen jättöhetkellä.

Mitä tehdä, jos vahinko on käynyt?

Myös veroasioissa ennaltaehkäisy on paras hoito. Feeniks tarjoaa yksityishenkilöille, yrittäjille ja heidän puolestaan veroilmoituksia antaville tilitoimistoille apua veroilmoitusten tarkastamisessa. Jos virhe ilmoittamisvaiheessa on päässyt jo sattumaan, vaikuttaa siltä, että törkeää huolimattomuutta koskevaa väitettä on todella vaikea torjua. Valitustie kannattaa kuitenkin, intressin suuruudesta riippuen, käydä loppuun, koska tuomioistuimessa on mahdollista saada Verohallinnon esittämää korotusta alentava tuomio. Leikkisä vastaus otsikon kysymykseen: Vero-oikeudellinen huolellisuusarviointi on kolikko, jonka toinen puoli on bonus pater familias -periaatteen mukaista huolellisuutta. Toinen puoli taas törkeää huolimattomuutta.

-Quality in Simplicity

Feeniks

Hevoskauppaa!?

Toinen blogini koskee marginaalista asiaa. Tarkemmin sanottuna hevosliiketoiminnassa tehtyjen hevosien ostojen ja myyntien arvonlisäverokäsittelyä. Marginaalinen asia, ehkei ainakaan kyseistä toimintaa harjoittaville. Marginaalinen asia, ehkä siksi, että monesti sovellettavana arvonlisäverojärjestelmänä käytetään käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- tai antiikkiesineiden marginaaliverotusta koskevaa järjestelmää. Feeniks katsoo, että nähdäkseen kokonaiskuvan on välillä hyvä viettää hetki marginaalissa.

Yleistä

Lähtökohtaisesti arvonlisäveroa suoritetaan Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Suoritettavan veron peruste on tällöin vastike ilman veron osuutta. Eli veroa suoritetaan siis myydyn tavaran verottomasta hinnasta. Vastaavasti liiketoiminnasta arvonlisäverovelvollinen toimija saa vähentää tekemäänsä hankintaan sisältyvän arvonlisäveron edellyttäen, että hankinta on tehty liiketoimintaa verollista liiketoimintaa varten. Tämä on arvonlisäverotuksessa pääsääntö.

Tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muita vastaavia fyysisen maailman asioita. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa.

Yleinen verokanta on 24 %. Ruoka, ravintolapalvelut ja rehu verotetaan 14 % verokannalla. Alkoholiin, tupakkaan ja eläviin eläimiin sovelletaan kuitenkin yleistä 24 % veroa. 10 % veroa sovelletaan muun muassa majoitukseen, henkilökuljetuksiin ja kirjoihin. Arvonlisäverovelvollisia ovat kaikki, jotka harjoittavat tavaroiden tai palveluiden myyntiä liiketoiminnan muodossa ja, joiden myyntien liikevaihto ylittää 10.000 euroa.

Menettelyt

Kirjoitukseni tarkoitus on käydä läpi lyhyesti marginaaliverotusta. Hevosliiketoiminta toimii mainiona esimerkkinä, mutta samat periaatteet soveltuvat myös muuhun eläviä eläimiä koskevaan vaihdantaan. Elävän eläimen myynti muodostaa arvonlisäverotuksessa erityistapauksen, johon on mahdollista soveltaa arvonlisäverotuksen yleisistä säännöistä poikkeavia lainkohtia.

Tapaukseen C-320/02 viitaten Verohallinto on todennut elävän eläimen olevan aina käytetty tavara, mikäli se on ostettu arvonlisäverottomana muulta kuin kasvattajalta, jonka luona eläin on syntynyt. Koska arvonlisäverotuksen näkökulmasta eläintä pidetään tavarana ja muulta kuin kasvattajalta ostettua eläintä käytettynä tavarana, on hevosliiketoiminnan harjoittajan valittava, miten hän kohtelee eläimiään arvonlisäverotuksessa.

Vaihtoehdot karkeasti seuraavat:
1. Pääsääntö
2. Marginaaliverotus
a. Tavarakohtainen menettely
b. Yksinkertaistettu menettely

Pääsääntöä sovellettaessa myynnin verotus tapahtuu normaalisti (veroton hinta+alv). Vastaavasti vähennykset suoritetaan normaalisti. Verollista liiketoimintaa varten tehtyjen hankintojen arvonlisävero vähennetään suoritettavasta verosta. Verovelvollisen on myös hevoskaupassa sovellettava aina tätä menettelyä, kun hankittava hevonen on ostettu verollisena. Tällöin hevosen hankintahintaan sisältyvä arvonlisävero on vähennettävissä ostohetkellä ja mikäli hevonen myöhemmin myydään, tulee myynnistä suorittaa arvonlisävero yleisiä periaatteista noudattaen.

Käytännössä hevonen hankitaan kuitenkin usein verotta. Hankinta voidaan tehdä yksityishenkilöltä, jolloin yksityishenkilölle maksettu hinta ei sisällä arvonlisäveroa. Hankinta on voitu myös tehdä marginaaliverotusta omaan liiketoimintaansa soveltavalta arvonlisäverovelvolliselta. Marginaaliverotusta soveltava myyjä ei kirjaa laskulle arvonlisäveron osuutta.

Kun tehdään hankintoja ei-verovelvollisilta tai marginaaliverotusta soveltavilta, tullaan pääsäännön mukaista menettelyä sovellettaessa äkkiä ongelmiin:

Esimerkki 1

Myyjä myy hevosensa 124.000,00 €. Hevonen on hankittu verottomana yksityiseltä hintaan 60.000,00 €. Hevosen ruokintaa ja majoitusta sisältävän hevosenhoitopaketin hankinnasta on syntynyt kuluja (24.800,00 €, sis. alv 24 % eli 4.800,00 €).

Vaihtoehto 1
Myyjä voi myydä hevosen kokonaan verollisena hintaan 124.000,00 €, sis. alv 24 %, eli myynnistä suoritettava vero on 24.000,00 €. Myyjä voinut tehdä arvonlisäverovähennyksen hevosenhoitopaketin hankinnasta on syntyneistä kuluista 4.800,00 €. Verottomana hankitusta hevosesta ei voi tehdä vähennystä, jolloin kyseistä hevosta koskevasta kaupasta myyjälle syntyvä verovaikutus on 24.000,00 € – 4.800,00 € = 19.200,00 €.

Vaihtoehto 2
Myyjä myy Hevosen marginaaliverotettuna hintaan 124.000,00 €. Myyjä on voinut tehdä arvonlisäverovähennyksen hevosenhoitopaketin hankinnasta syntyneistä kuluista 4.800,00 €. Tätä ei kuitenkaan voi vähentää maksettavasta verosta, mutta myyjä saa vähentää sen muun myyntinsä arvonlisäveroa vastaan, tai jos muuta myyntiä ei ole, se palautuu negatiivisena arvonlisäverona. Verottomana ostettu hevonen (60.000,00 €) huomioidaan voittomarginaalissa. Myyjälle syntyvä verovaikutus on siten (64.000,00 €*24/124) – 4.800 € = (voittomarginaali x verokanta/(verokanta+100)) – hevosenhoitokulujen alv. = 7.587,10 €.

Huomataan, että avoimen veron soveltaminen verotta hankittuihin hevosiin tuottaa huomattavasti suuremman verorasituksen kuin marginaaliverolla tehty kauppa.

Tavarakohtainen ja yksinkertaistettu menettely

Koska avoimen veron soveltaminen ei ole johtanut hevosliiketoiminnanharjoittajan kannalta tyydyttävään lopputulokseen, tutkitaan tarkemmin vaihtoehtoisia malleja hevosten myyntiin. Koska verovelvollinen saa soveltaa käytetyn tavaran myyntiin marginaaliverotusmenettelyä, on mietittävä vielä kumpi kahdesta vaihtoehtoisesta menettelystä 2a. vai 2b. tuottaa verotehokkaimman lopputuloksen. Esitän esimerkin kahden eri marginaaliverotusmenettelyn soveltamisesta identtisessä tilanteessa:

Esimerkkilaskelmissa ei ole otettu huomioon hevosen ylläpitokuluista syntynyttä vähennyskelpoista arvonlisäveroa. Se vähennetään samalla tavalla kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 2

Vaihtoehto 1
Tavarakohtainen menettely (AVL 79 a ja 79 j §):

Esimerkkilaskelma useista hevosista. Hankitaan hevoset A (50.000 €), B (50.000 €) ja C (50.000 €), jonka jälkeen myydään A (100.000 €) ja C (10.000 €)

o Hevonen A voittomarginaali 100.000 – 50.000 = 50.000, josta veron peruste 50.000 – (50.000 x 24/124) = 40.323, josta tilitettävä arvonlisävero on 24 % 40.323 €:sta = 9.677 € Vero ilmoitetaan kausiveroilmoituksessa kohdassa 301 24 %:n vero kotimaan myynnistä.
o Hevonen B jatkaa tallissa, tässä skenaariossa ilman roolia
o Hevonen C voittomarginaali 10.000 – 50.000, voittomarginaali on negatiivinen. Eli ei synny tilitettävää veroa.

Esimerkkilaskelman perusteella tilitettävä arvonlisävero on 9.677 € Negatiivista voittomarginaalia ei kuitenkaan saa kirjata muiden marginaaliverotettavien tavaroiden hyväksi eikä sitä saa myöskään vähentää muiden tavaroiden myynnin veron perusteesta. Näin ollen

Vaihtoehto 2
Yksinkertaistettu menettely (AVL 79 k §):

Esimerkkilaskelma useista hevosista Hankitaan hevoset A (50.000 €), B (50.000 €) ja C (50.000 €), jonka jälkeen myydään A (100.000 €) ja C (10.000 €)

o Hevosten A, B ja C ostoista ja myynneistä syntyvä voittomarginaali, A 100.000 – 50.000 = 50.000, B:n osto = -50.000, C 10.000 – 50.000 = -40.000
o Voittomarginaali on A+B+C= 50.000 – 50.000 – 40.000 = -40.000
o Negatiivista voittomarginaalia ei ilmoiteta kausiveroilmoituksella

Koska voittomarginaali on negatiivinen, ei synny tilitettävää veroa. Negatiivisen marginaalin voi vierittää seuraavalle verokaudelle ja seuraavalle tilikaudelle. Yksinkertaistettu menettely mahdollistaa ostoista syntyvän negatiivisen voittomarginaalin hyödyntämisen voitollisissa kaupoissa.

Jos Feeniks tekisi hevoskauppaa, käyttäisi se avointa veroa arvonlisäverollisiin hevoshankintoihin (sekä myynteihin) ja yksinkertaistettua menettelyä verottomiin hevoskauppoihin.

Laskumerkinnät marginaaliverotuksessa

Myyjän soveltaessa marginaaliverotusmenettelyä, laskuun ei merkitä veron määrää. Laskuun on suositeltavaa tehdä merkintä menettelyn soveltamisesta tai viittaus AVL:n 79 a §:ään tai arvonlisäverodirektiivin (Neuvoston direktiivi 2006/112/EY) asianomaiseen säännökseen. Laskuun on tehtävä aina kyseessä olevan tapauksen mukaan merkintä ”voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat”, voittomarginaalijärjestelmä – taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä – keräily- ja antiikkiesineet”.

Ostajalla ei ole vähennysoikeutta myyjän voittomarginaalista suorittamasta verosta. Suositeltavaa on, että laskuun tehdään merkintä siitä, että myyntihinta ei sisällä vähennettävää veroa. Mikäli myyntitositteeseen on tehty myynnistä suoritettavaa veroa koskeva merkintä, myyntiin ei voida soveltaa marginaaliverotusmenettelyä vaan tällöin on sovellettava AVL:n yleisiä säännöksiä!

Verottomissa ostotilanteissa on erityisen tärkeää huolehtia, että verotonta ostoa koskevista laskuista ja muista asiakirjoista on selvästi nähtävissä, että kysymyksessä on AVL:n 79f §:n mukainen veroton hankinta. Jos ostaja tekee laskun ja laskumerkinnät myyjän puolesta, ostajan on tehtävä säädetyt laskumerkinnät. Ellei ostolaskusta tai muista asiakirjoista pystytä päättelemään, että kysymyksessä on edellä mainitun säännöksen mukainen veroton hankinta, ei marginaaliverotusmenettelyä voida soveltaa ja hankinta kirjataan vähennyskelvottomiin ostoihin.

Yhteisökaupan vaikutus

Yhteisömyyntiä ja -hankintaa koskevat säännökset eivät tule sovellettaviksi, jos tavarat myydään EU-maasta toiseen soveltaen käytettyjen tavaroiden, sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä. Marginaaliverotusmenettelyä ei siten tarvitse purkaa, jos jälleenmyyjä haluaa myydä tällaisen tavaran marginaaliverotusmenettelyä soveltaen toiseen EU-maahan. Vastaavasti mainittujen tavaroiden ostoa toisesta EU-maasta ei käsitellä yhteisöhankintana, jos tavaran myyntiin on kuljetuksen alkamisvaltiossa sovellettu marginaaliverotusmenettelyä vastaavaa menettelyä ja ulkomaalaisen jälleenmyyjän antamassa myyntitositteessa on merkintä tällaisen menettelyn soveltamisesta.

Menettelytavalla on merkitystä

Edellä esitetyistä esimerkkilaskuista on huomattavissa, että sovelletun menettelyn valinta on verovaikutuksiltaan kaikkea muuta kuin marginaalinen. Ensiksi pääsäännön mukaisen menettelyn valinta muodostaa käytännössä aina ongelman, koska myytäessä arvonlisävero tulee tilittää koko kauppahinnasta.

Marginaaliverotuksen toteuttamisvaihtoehdoista tavarakohtaisessa menettelyssä ongelmia voi aiheuttaa tappiokauppa. Tappiokaupan yhteydessä menetetään negatiivinen voittomarginaali, joka olisi yksinkertaistetussa menettelyssä hyödynnettävissä tulevissa voitollisissa kaupoissa. Valitaanpa mikä tahansa menettelytapa, on tärkeintä, että sovellettu menettely selviää kirjanpidosta eikä hevoset liiku eri menettelyjen välillä.

Harjoitettaessa hevosliiketoimintaa voi yhdenkin hevosen hankinta muodostaa merkittävän investoinnin. Tehtäessä kauppaa laajemmin, oikeanlaisen menettelytavan merkitys korostuu entisestään. Verotuskäytännössä verotarkastuksen perusteella tehdyissä maksuunpanoissa ei ole aina sovellettu verovelvollisen eduksi marginaaliverotusmenettelyä. On siten tärkeää pitää huolta siitä, ettei Verohallinto ota sinulta enemmän kuin sille kuuluu! Feeniks tukee ja auttaa sinua myös marginaaliasioissa!

Quality in Simplicity

Feeniks

Verotus voi olla yksinkertaista

On sanottu, että: ”Vaikein asia maailmassa ymmärtää on tulovero.” sekä toisaalla: ”Tässä maailmassa ei mikään ole varmaa, paitsi kuolema ja verot”. Verotuksen maailma herättää tunteita. Milloin veron määrä tuntuu väärältä, milloin verotuksen perusteet tuntuvat oudoilta tai milloin veron kerääminen tuntuu epäasianmukaiselta.

Yhtä kaikki, verotus on osa jokaisen henkilön elämää ja kuolemaa. Verotus voi olla yksinkertaista, kaksinkertaista tai useampikertaistakin.

Yksinkertaisuus itsessään saa useita sanakirjamääritelmiä. Kyse voi esimerkiksi matemaattisten kertomien esittämisestä, tietyn tehtävän vaikeusasteen arvioinnista tai tietyn henkilön henkisten kykyjen mittaamisesta. Yksinkertaisen vastakohta on monimutkainen. Monimutkaisen sanakirjamääritelmä on kuitenkin yksinkertainen.

Se on ”ei yksinkertainen, vaikea”. Monimutkaisen määritelmä ei pidä kuitenkaan sisällään sitä oletusta, että monimutkainen veroasiantuntija olisi fiksu. Vaikka verolainsäädännön, kuten kaiken muunkin sääntelyn, tulisi olla yksinkertaista, se ei näyttäydy yrittäjälle sanan vaikeusastetta kuvaavan määritelmän mukaisesti helppona. Pikemminkin yrittäjä voi miettiä, että kukahan yksinkertainen tämän verolain säätämisestä ja soveltamisesta vastaa.

Yksinkertaisuus ja monimutkaisuus ovat suhteellisia käsitteitä, joiden merkitys riippuu asiayhteydestä jossa niitä sovelletaan sekä soveltajan ymmärryksestä. Yrittäjän päivittäisessä toiminnassa ei kuitenkaan ole sijaa tällaiselle suhteellisuudelle. Monimutkaisinkin kone voi toimia yksinkertaisilla käyttöohjeilla. Kun kaikki tarpeeton on riisuttu pois, jäljelle jää vain toimiva laite, jota vikatilanteessa huoltaa spesialisti. Vero-oikeutta koskevien asioiden hoidossa kannattaa pitää ohjenuorana sitä, että vero-oikeuden spesialisti on verojuristi. Samalla tavalla kuin potilas valitsee luunmurtumansa hoitoon äänimaljaterapeutin sijaan ortopedin, on yrittäjän järkevää valita vaativien veroasioiden hoitoon vastaava spesialisti.

Aloituskappaleessa puhuvat Albert Einstein ja Benjamin Franklin. Molempien sanomaan on helppo yhtyä periaatteen tasolla. Molemmat suurmiehet olivat tiedemiehiä, eivät veroasiantuntijoita. Feeniksin kanssa voit varmistaa sen, etteivät varmasti uhkaavat verot tule sinulle maksettavaksi yhtään laissa määrättyä suurempana. Monimutkaisuuden hallinnassa Feeniks noudattaa aina Einsteinin hiomakiven periaatetta: ”Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi.” Toimitamme sinulle ratkaisuja, emme prosessikaavioita.

Quality in Simplicity

Feeniks